Matkalla blogi
Gambian matka osa 1
Ennen matkaa pohdin pitkään uskallanko lähteä. Pohdin, onko Gambia vaarallinen paikka. Otin selvää miten varautua matkaan. Hain Google hakukoneella haun Visit Gambia: Se antoi netissä vinkkejä mitä tarvitsee huomata kun matkustaa Gambiaan. Pian selvitin rokotukset kuntoon ja varasin aikoja rokotuksiin. Lääkkeet: Hepatiitti B, Keltakuume rokotukset ja Malarian estolääke oli tärkeitä ottaa. Malaria lääkkeitä tulee ottaa kolme päivää ennen ja viikon maasta poistumisen jälkeen. Keltakuume rokote otetaan kerran elämässä. Hepatiitti B tuli ottaa 0, 1 ja kolmas pistos 6 kuukautta ensimmäisestä pistoksesta. Keltakuume rokote tuli olla voimassa 10 päivää ennen matkaa. Kun olin tehnyt nämä valmistelut, matka sai alkaa.
Varasin noin kahta kuukautta ennen matkaa lennot. Ne sai näin halvemmalla. Alunperin hinta lennolle oli noin 660 euroa, mutta en ottanut lentoja heti. Rokotusasiat tuli selvittää ensin. Ajoissa varattuna huone kahdeksi viikoksi olisi ollut noin 200 euroa. Pankkiyhteyksien vaikeuden vuoksi sovin maksamani 350 euroa siitä ajasta. Ystäväni näytti videokuvaa siitä. Suostuin. Saisin maksaa vuokran paikan päällä ja luotettu ystäväni järjesti asian tuloani varten. Olimme olleet yhteydessä whatsup ja messengerissä. Hän luotti sanaani tulla määrättynä päivänä. 4.6.2024 olisin maassa 17.6.2024 asti.
Brikama olisi määränpäänä matkallani. Laitoin asiat kuntoon, jotta voisin pitää loman hyvässä rauhassa perillä. Kahden viikon loma olisi minulle seikkailu. Maanantaina 3.6.2024 lähdin Helsinki-Vantaan lentokentältä ensin kohti Osloa. Siellä odotin O' Learys pubissa lähtöä Barcelonaan. Huomasin ruoan olevan tosi kallista lentokentällä. Söin heikommin jottei matka budjetti kuluisi turhaan. Olin varautunut ottamaan hotellin yöksi lentokentältä, mutta sinne tilaan ei päässyt kuin soittamalla kello 11 P.M-5 A.M välillä. Hengailin takaisin lentokentälle, jossa osa nukkui joko penkillä tai maassa. Toimin samoin kolmen tunnin ajan. Käytin reppuuni tyynynä.
Hengailin Barcelonan lentokentällä, kun tuntui, ettei voinut lähteä turvallisesti lentokentältä pois kävellen. En tahtonut käyttää julkisia liikenne välineitä eksymisen pelossa. Odotin heräämisen jälkeen 12 tuntia jatkolentoa. Näin säästin 270 euroa matkan hinnasta. Olin tyytyväinen päästyäni koneeseen. Söin espanjalaisen omeletin ja join fantan.
Lopulta kone alkoi saapua Gambiaan. Roaming oli päällä kännyköissä ja IPadissa. Siksi puhelinliittymäni oli katkaistu. Pelkään laskun olevan suuri, mutten anna sen häiritä lomani aikana. Soitot Gambiassa ovat 3 euroa minuutti, puhelimeen vastaaminen 1,68 euroa minuutti ja tekstiviestit 0,28 euroa. Whatsup ja messenger ovat käytössäni myöhemmin. Gambialainen Ystäväni auttoi Afrikkalaisen liittymän ostamisessa. Prepaid, noin 50 euroa. Se oli hinta mukavuudestani kuunnella musiikkia ja käyttää nettiä tuon kahden viikon ajan.
Minun tuloni Gambiaan jännitti. Lisäksi oli korvat lukossa. Mies kysyi minusta tarvitsenko apua? Kerroin hänelle olevani ensimmäistä kertaa Gambiassa enkä tuntenut käytäntöjä. Mies oli henkilökuntaa Banjul lentoasemalla. Hänelle oli kerrottu lentokoneessa olevan henkilö, joka tarvitsee apua. Olin VIP kohteluni osalta. Maksoin 20 euroa maahan pääsystä ja sain 100 Gambian valuuttaa takaisin. Henkilö pyysi vapaaehtoista maksua avusta jota sain. Annoin 5 euron setelin. Siellä tapasin Gambialaisen ystäväni. Hän otti minut vastaan. Jatkoimme matkaa taksiin ja sain viestin hinnoista puhelimen ja netin käytölle. 11,27 euroa/Mt oli netin käytön hinta. Laitoin roaming pois kaikista laitteista.
Taksimatkalla huomasin Gambian liikenteen olevan todella villi. Otin videokuvaa siitä. Ystävät ihmettelivät ja kerroin Suomalaisesta liikennekulttuurista. Kävimme kaupoissa ostamassa mitä tarvitaan. Sain vaihdettua rahat ongelmitta. Vaihdoin 600 euroa Gambian rahaksi. Pino jonka sain takaisin oli suuri.
Laitoimme netin toimimaan laitteissa. Kävimme ystäväni perheen jäsenten luona. Teimme matkoja taksilla. Olen tervetullut Gambiaan, oli selkeä viesti.
Kuvagalleria
Toinen päivä
Eksoottisin tapahtuma toisena päivänä oli, kun Gambiassa tehdään laskentaa väestön määrästä. Minut lasketaan Gambialaiseksi joka asuu Brigamassa. Cool.
kuvia ottaneena ja uusiin henkilöihin tutustuneena alan tottua Gambialais statukseen. Kävin ystäväni vanhempia ja hänen ystäviään tapaamassa. Heitä on paljon. Gambialaisen ovat ystävällisiä minua kohtaan. Minä totuin nimitykseen Bob, joka on valkoinen mies heidän kielellään mankain. 7 heimokieltä ja yleinen kieli mankain yhdistävät heitä. He puhuvat usein myös englantia. Kun olimme kaupungilla, kuljimme halvoilla takseilla. Yhdessä ei ollut oikeaa sivupeiliä, toisessa ikkuna hajalla. Hinta taksille kaupunkia kohti oli 100 GMD-300 GMD. Taksilla pystyi kulkemaan niin, että pysähtyi kauppoihin. Taksi odotti jonkun aikaa. Samoin pystyi myös tilaamaan ruokaa joko mukaan tai syötyä ravintolassa.
Kokeilimme paikallisia olut merkkejä. Crystal oli loistava. Koba oli toinen hyvä, muttei verrattavissa crystaliin. Molempia kokeilin. Olut oli noin 100 GMD riippumatta otinko sen mukaan vai joinko siellä. 100 GMD oli sisäänpääsyn hinta. Illalla tuli sähkökatkos joka kesti kymmeniä minuutteja. Se on tavallista täällä, kertoi ystäväni. Ystäväni työtoverit maksoivat olutta ja viiniä minulle. Olen onnellinen. Kun huomasin olevani jonkun verran humalassa, menimme kotiin. Tunti keskiyön jälkeen menin nukkumaan. Havaitsen unioni olevan hyviä Gambiassa.
Kolmas päivä
Menimme apina puistoon. Siellä oli kahden tyyppisiä apinoita. Toiset söivät banaaneja ja toiset pähkinöitä. Ostimme 100 GMD banaaneja ja 100 GMD pähkinöitä. Banaanit laitettiin paloiksi ja pähkinät pussiin. Niitä oli runsaasti apinoiden ruokkimista varten. Saimme mukaan oppaan joka puhui englantia. Hän kertoi apinoista tarkemmin ja ohjasi kuinka saisimme ruokkia niitä niin, että ne tulivat olkapäiden ja pään päälle syömään. Juju oli siinä ettei katsonut niitä ja olin asennossa, jossa apinat eivät kokeneet minua uhaksi. Parhaimmillaan olin kolmen apinan kanssa seisomassa puun vieressä. Otimme paljon kuvia apinoista syömässä banaaneja ja pähkinöitä.
Menimme krokotiilejä katsomaan puistoon, jossa niitä oli noin sata. Ne eivät pahemmin liikkuneet. Ohjeet krokotiilin kanssa toimimiseen olivat useilla kielillä maalattuna seinään. Ohjeet olivat myös suomeksi. Pääpiirteitä ohjeessa oli noudattaa henkilökunnan ohjeita. Henkilökunta kertoi ettemme saisi silittää krokotiilejä pään alueelta. Siihen krokotiilin olivat herkkiä. Saimme paijata niitä pyrstön alueelta. Oli myös yksi krokotiili joka piti suuta auki. Jos sitä,olisi selittänyt kitalaen alueelta, se olisi paikallisen uskomuksen mukaan tuonut onnea. Sitä,en kuitenkaan uskaltanut tehdä vaan tyydyin silittämään krokotiilin pyrstöä.
Kävimme myös museossa jossa kerrottiin Gambian historiasta. Siellä oli paikallisiin rituaaleihin liittyviä pukuja ja soittimia. Gambian historia maana on lyhyt, mutta toivoa on. Aluetta ei turhaan kutsuta nimellä smiling coast.
Meillä oli tuttu taksikuski viemässä meitä ympäriinsä koko päivän. Arviolta matkustamisen hinnaksi tuli noin 30 euroa.
Illalla menimme baariin nimeltä Titanic. 100 GMD oli sisäänpääsyn hinta. Ovella oli riitaa sisäänpääsyn maksusta. Hoidin maksun itselleni ja oppaalleni, josta oli tullut minulle jo tärkeä ystävä. Oppaana työtoverit tarjosivat jonkun verran juotavaa ja meno oli rentoa reggaen tahdissa. Paikassa tuli sähkökatkos. Se oli normaalia, totesi oppaani. Odotimme sen ohimenosta taivasalla olevassa pöydässä. Olin onnellinen.
Neljäs päivä
Tämä päivä oli hengailua kotialueella. Hahmotan vihdoin aluetta jossa asun. Alussa en tunnistanut ihmisiä kasvonpiirteiltä. Neljännen päivän jälkeen aloin tottumaan kasvoihin joita näin uudelleen. Kävimme kävelyllä lähialueella ja ystäväni kertoi kaivojen valmistuksesta ja niiden tärkeydestä alueella. Hollantilaiset olivat perustaneet satoja kouluja afrikkalaisten opetusta varten. Aihe oli saanut nimen The Holland Project. Lapset huusivat minua Bob nimellä toistuvasti. Ystäväni avustuksella ostin heille karkkia. Kävimme ystäväni ystävien ja sukulaisten luona. Minua kohdeltiin kuin kuningasta. Ystäväni äiti oli tehnyt ruokaa ja söin yhdessä kulhosta hänen miehensä kanssa. En jaksanut kaikkea. Vakuutin ruoan olevan hyvää, vaikka satuin syömään muutaman huonon palasen kanasta. Kun olin täysi, sanoin sen. Äidillä oli kahdeksan lasta. Kunnioitan, sanoin englanniksi. Äidille käännettiin sanani ja yritin näyttää kunnioitusta käsi sydämellä. Aloin myös hahmottamaan tietä kohti Brikaman keskustaa. Matkat teimme taksilla. 200 GMD oli normaali taksa sinne.
Viides päivä
oli perjantai. Sitä pidettiin erityisenä lepopäivänä. Teimme ruokaa kotona. Ystäväni soitti siskolleen ja antoi puhelimen minulle. Sovin treffit hänen kanssaan ja näkisimme rannalla. Illalla kävimme kansallisessa nuorten jalkapallo-ottelussa. Siellä oli aloitettu peli kansallislauluna. 50 GMD oli pelin hinta. Olimme siellä noin 20 minuuttia. Joillakin ihmisillä tuli riitaa pelin aikana aidan toisella puolella ja tönimistä tapahtui. Ystäväni totesi kyseessä olevan väärinymmärrys. Tilanne ratkesi.
Illemmalla menimme reggae partyyn ystävieni ystävien kanssa. Muutama olut minulle ja ystävälleni, muille alkoholittomia juomia. Seurueen baari-ilta oli noin 1000 GMD.
Kuudes päivä
Aamiaisen jälkeen otimme päiväksi taksin käärme farmille menoa varten. Meitä lähti suuri joukko. 2000 GMD oli matka plus 600 GMD bensiiniin. Käärmefarmin sisäänpääsy oli edullinen: 300 GMD henkilöltä. 900 GMD oli ryhmämme hinta. Osa pääsi ilman maksua. Koskin käärmettä ensimmäistä kertaa elämässäni. Olo oli eksoottinen. Meille esiteltiin eri käärmelajeja jotka oli vaarattomia ihmiselle ja kertoivat myös vaarallisista käärmeistä joiden myrkky tappaa, tekee sokeaksi tai joutuu amputoimaan jäseniä. Vaarallisin käärme on sisälläsi, vitsaili opas ja hieman säikytteli ryhmäläisiämme. Otin kuvia heistä käärmeiden seurassa ja videota tulevaisuutta ajatellen. Opas tuntui flirttailevan toisinaan ja oli tosi rohkea käärmeiden kanssa.
Poliisit pysäyttivät meidät pariin otteeseen kun meitä oli yksi liikaa autossa, mutta mukanamme oli poliisi ja pelastushenkilökuntaan kuuluva ystävämme, joten harmia tai sakkoa siitä ei meille tullut. Yhtenä kertana ystäväni antoi 200 GMD poliiseille aamiaista varten. Se oli kohteliaisuus syistä. Seuraavaksi menimme syömään matkalla rannalle.
Seitsemäs päivä
Pidimme ystävälleni syntymäpäivä juhlat. Hän oli kutsunut ystäviään ja kaksi siskoa juhliin. Hänen veljensä oli tilannut kakun. Se oli 1000 GMD. Ostimme alkoholitonta juotavaa, sekä crystal olutta. Hänen siskonsa pitivät minusta ja iPhone mitä minulla oli. He olisivat ymmärtäneet yhden iPhone mutta minulla oli kolme kallista puhelinta. Esittelin niissä olevia ohjelmia. He nauroivat kun näytin ohjelman Talking Tom. He nauttivat olostaan bileissä. Pojat olivat ulkona ja antoivat tutustumisrauhan. Olin kertonut heille haluavani mennä naimisiin toisen siskon kanssa. Toinen siskoista kertoi suunnittelevansa jo minun ja hänen häitään. Hänen veljensä oli valinnut kumpi sisko oli parempi minulle ja minä luotan hänen valintaansa. Keskustelin tulevaisuudesta heidän kanssaan. Tuleva vaimoni kokkasi minulle ja pesi pyykkini käsin. He siivosivat ja koin oloni ja arvoni hyväksi. He lähtivät ajoissa kotiinsa ja kerroin hänen veljellensä jotain keskustelemistamme asioista. Veli oli hyvin onnellinen.
Heräsin noin kello viisi aamulla. Kuudelta olimme suunnitelleet lähtöä safarille toiselle puolelle Gambiaa. Matkan hinnaksi sovin 4000 GMD. Lisäksi maksaisin ruoat, lautan ja bensiiniä. Hinta oli päivän retkestä. Noin parin tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme lautan lähellä olevaan auto jonoon. Etsimme aamiaista, söimme ja aloimme odottamaan. Kaupustelijoita tuli moneen otteeseen paikalle. Olin ostanut aurinkolasit 150 GMD. Ystäväni ei pitänyt siitä. Hinta Brikamassa olisi ollut vain 80 GMD. He ottavat enemmän voittoa, totesi ystäväni. Neljän tunnin odottelun jälkeen olisimme päässeet Lautalle, mutta safari olisi jo kiinni tuolloin. Lähdimme takaisin. Ahtaassa tilassa väärään suuntaan ajaen automme sivupeili törmäsi viereiseen autoon ja meni säröille. Selvisimme ilman isompaa vahinkoa. Paluumatkalla tilasimme koko poppoolle ruoat. Se maksoi noin 950 GMD. Illalla ystäväni oli yrittänyt saada antamaani tablettia omaan käyttöönsä, mutta se epäonnistui. Olin käyttänyt työsähköpostia tabletissa, joten sen saisin kuntoon vasta Suomessa. Illan lepäsimme.
Yhdeksäs päivä
ystäväni oli pitänyt lepopäivää kanssamme. Tilasimme päivällisen 200 GMD naapuristamme. Siitä söimme yhdessä lounaan. Hengailimme ulkona puun juurella ja myöhemmin illalla teimme kalasalaatin paistettujen kalojen kanssa. Puhuimme naimisiin meno asioista ystäväni kanssa ja hänen isänsä soitti. Ystäväni avustuksella pyysin hänen kättään. Isä suostui ja sanoi minun olevan hyvä mies. Ystäväni oli valinnut minut ja tuleva vaimoni pitää minusta. Minun ei tule murehtia kulttuurin muodollisesta asioista. Hääjuhlat olisivat pienet. 4-5 ihmistä. Minun tulee säästää rahat perheelle sen sijaan että käyttäisin niitä juhliin. Pidin ratkaisua viisaana. Menin onnellisena nukkumaan, kuten matkan aikana olen myös tehnyt.
kymmenennestä neljänteentoista päivään
Nämä olivat lepopäiviä. Hengailimme jälleen puunjuurella teeseremoniaa tehden. Lounaat tekivät meidän naapurimme. Söimme toki edelleen samalta lautaselta yhdessä. Yhteisöllisyys toteutui näin. Kävimme myös rannalla. Alue oli Espanjalainen ranta. Sieltä menin ostamaan kalaa jota grillaisimme ja söimme yhdessä. Join noin litran viiniä ja muutaman oluen. Illalla olisi ollut reggae party, mutta menin mielummin majapaikkaani kun olin omasta mielestäni liian humalassa.
12. Päivä: tuona päivänä tapahtui virallinen kosinta Afrikkalaiseen tapaan. Ostin kaksi säkkiä riisiä, kaksi isoa kanisteria öljyä ja kaksi jätti säkkiä sipuleita. Minut kutsuttiin juhlaan vanhemman Afrikkalaisen äidin toimesta. Kosintaan vastattiin. Se oli myöntävä sillä ehdolla, että perheenjäsen olisi mukana siinä maassa missä olemme. Maistraatissa olisi naimisiin meno ja perinteiset Afrikkalaiset häät. Koska haluan ottaa hänet mukaani, minun tulee järjestää ystävälleni mahdollisuus tulla asumaan lähelleni. Nämä olivat ehdot.
13. Päivä: Tuona päivänä oli muslimien juhlimaan juhla Tobaski. Se on kuin uusi vuosi heille. Saimme useita vadallisia juhlaruokaa, joita söimme yhdessä. Meitä ei veloitettu nyt koska kyse oli erikseen lahjasta meille yhdessä. Söimme kiitollisina ja teimme teeseremonioita vähän väliä. Menin päiväunille jotta jaksaisin matkan kotiin myöhemmin. Illalla Fracis ja ystäväni isä soitti. Olen tervetullut Gambiaan milloin vain, hän sanoi. Keskustelun jälkeen pakkasin loppuun ja aloin valmistautumaan kotiinlähtöön. Joulukuuta odotellessa, totesin ystävilleni.
14. Päivä: matka kotiin oli alkanut hieman ennen keskiyötä.
21.02.2026